Tilastojen mukaan suurin osa ihmisistä haaveilee lottovoitosta tai paremmasta seksistä – tai edes jonkinlaisesta sukupuolielämästä :-D, joidenkin haaveena on työpaikka tai sairaseläke. Toiset haluavat äksöniä ja uusia kokemuksia.
Mikä on elämän tarkoitus? Miten ihmeessä olen päätynyt tähän rinteeseen, kapuamaan kohti tavoittamatonta aurinkoa?
Uskon että jokaisella ihmisellä on vain yksi tärkeä kysymys ratkaistavana elämässään. Olemme sitten muslimeita, kristittyjä, ateisteja tai mitä tahansa. Ja se on: Mikä on elämän tarkoitus?
Olen tullut omassa elämässäni siihen tulokseen, että elämän tarkoitus on onnellisuuden etsiminen. Palvommepa sitten mitä Jumalaa hyvänsä, yritämme syntymästä saakka välttää kipua ja kärsimystä – ja etsiä onnea.
Ongelmanamme taitaa olla, että luomamme maailma ja koulutusjärjestelmä palkintoineen keskittyvät kokonaan ulkoisiin, aineellisiin arvoihin. Emme ole riittävän kiinnostuneita sisäisistä arvoistamme. Ne, jotka saavat materialistisen kasvatuksen, elävät materialistista elämää, ja ennen pitkää koko yhteiskunnasta tulee materialistinen. Mutta luomamme kulttuuri ei pysty ratkaisemaan syvintä ongelmaamme ja antamaan vastausta kysymykseemme.
Materialistisessa maailmassa kaikella on vain vaihtoarvo, myös toisilla ihmisillä. Vain onnellisuuden tavoittelulla on itseisarvo. Sitä ei kukaan kyseenalaista.
Ongelmana on, että etsiessämme onnea materian kautta lopputuloksena onkin kärsimystä. Täyttymyksen tullessa onnellisuuden tunteessa kun yritetään roikkua mahdollisimman pitkään. Ja onnellisuuden mentyä yritetään entistä kovemmin uusia onnea tuottanut tapahtuma. Kärsimys syntyy siitä, että ahne ei saa koskaan tarpeekseen.
Siksi suurin osa kärsimyksestä on meidän itsemme aiheuttamaa. Sinun. Minun. Meidän. Ei kenenkään toisen. Ei edes Jumalan.
Ei kai Jumala halua että perheet hajoavat aikuisten etsiessä itseään, ei Jumala halua että vanhuksilta viedään taksisetelit ja vammaisilta avustajat. Ei Jumala halua että vanhenevat isät ja äidit jätetään yksin koteihinsa kuolemaan, peloissaan, märissä vaipoissa. Ei Jumala halua että nuoret syövät unilääkkeitä kun elämä pelottaa, ja kun ei ole ketään aikuista, jolla olisi aikaa, joka oikeasti pitäisi tärkeänä. Ei Venäjän ja ukrainan sota ole Jumalan aikaansaama, ei lapset kuole juuri nyt Aleppossa Jumalan pommien repiminä.
Kun irrottaudumme materiasta, kun kyky kuunnella sydämemme ääntä kehittyy, asiat alkavat tapahtua itsestään. Emme enää etsi merkitystä elämälle itsemme ulkopuolelta, ja olemme avoimia ja nöyriä sille, mikä nousee hiljaisuudessa omasta sisimmästämme. Voimme nauttia ihanasta elämästä sellaisena kuin se meille avautuu. Ripustautumatta siihen.
Silloin Jumalan luomasta maailmasta tulee parempi paikka, jossa on enemmän tilaa hyvyydelle, myötätunnolle, anteliaisuudelle, yhdessä elämiselle.
Käsitämme mikä on todella tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Riippumatta siitä, mitä mieltä muut ihmiset ovat. Silloin – lupaan sen – löydät todellisen onnen. Sen satumaan, josta vanhat iskelmät kertovat. Sen ajattoman onnen, mitä ripustautuminen ajalliseen ja muuttuvaan maailmaan ei tuo.
Jooga ja pilates 