Onpas mukavaa tallustella turistina maan päällä! 😀 Kaikki näyttää hyvältä; joku on tämän kaiken tehnyt, sydämellä suunnitellut; jokaisen talon, penkin, tien. Ajatellut että tätä tarvitaan, näin on hyvä. Ottanut työkalun ja miettinyt että mitenkäs tämän tekisi. Pyytänyt muita auttamaan. Ja niinpä tässä voi istua, tämä kuljettaa jalkojen väsyessä, tässä voi oikasta itsensä köllöttämään huoletta. Tuo tarjoaa ruokaa nälkäiselle, tuossa on juotavaa. Välillä sataa lunta ja on pakkasta, sitten seuraa kevät ja kesä. Ja sitten taas tanssitaan juhannuskokon ympärillä! 😀
Täytyy myöntää, että kyllähän sitä matkan varrella on tullut vastaan myös kaikkea yllättävää, kaikenlaista epämukavaa ja ahdistaviakin hetkiä. Mutta matkalla kun ollaan, sitä voi nauttia pienistä haasteistakin. Ja suurista; sillä tiedän ettei tämä matka iankaiken kestä, kohta pääsen kotiin oman peiton alle ja kaikki on hyvin.
Se vaan hämmentää kun moni kanssamatkustaja ei näytä tätä ymmärtävän. Ovat hädissään ja eksyneitä. Ihan pihalla. Ihan kuin huomista kotiinpaluuta ei olisikaan, Ihan kuin tuska jatkuisi ikuisesti!
Ainakin sitä itse on koko ajan tietoinen siitä että voi kun loma kohta loppuu, voi kun kello pysähtyisi! Ja toisaalta se tunne että miten mukavaa on kun pääsee lomalta kotiin!
Ja kun ei omia arkimurheita tarvitse mietiiä niin sitä on tilaa muittenkin tunteille: voi itkeä itkevien murheita myötäeläen, ja nauraa kun toista naurattaa. Voi voittaa omat pelot rauhoittamalla muita.
Voi mutta kohta on nälkä! Mitähän hyvää paikallista herkkua tänään kokeilisi… 😀
Jätä kommentti