Anna elämän voittaa, hengitä

Hengityksen luontainen rytmi kumpuaa itse elämän sisällöstä: olemassaolon merkityksestä ja sen kokemisesta.

Joogaharjoituksessa liikkeen rytmi samaistuu hengityksen rytmiin ja samalla hengityksen rytmi yhtyy liikkeen rytmiin.

Tätä kehotietoista ja kokemusta tarkkaavaa sanatonta tilaa kutsutaan joogan tilaksi. Pilateksessa ilmiötä kutsutaan ”flow-tilaksi”.

Joogan tilaan asettuminen on rytminvaihdos hiljaisempaan ja tyynenpään olemiseen.

Enää ei hengitystä ja liikettä voi silloin erottaa toisistaan, vaan molemmat sulautuvat laajempaan olemisen kokemiseen, jossa tekijästä tulee teon kohde.

Rajat häviävät ja kun mielenkiinto kokemukseenkin sammuu, elämä avautuu rauhaan ja onnellisuuteen.

Miksi jännität?
Anna itsellesi lahja:
Istu
selkä suorana
rentoudu.
Antaudu ilolle, vapaudelle ja rajattomalle myötätunnolle.

Anna elämän voittaa.

Read Full Post »

Mitä tänään syötäisiin???

Onpas mukavaa tallustella turistina maan päällä! 😀 Kaikki näyttää hyvältä; joku on tämän kaiken tehnyt, sydämellä suunnitellut; jokaisen talon, penkin, tien. Ajatellut että tätä tarvitaan, näin on hyvä. Ottanut työkalun ja miettinyt että mitenkäs tämän tekisi. Pyytänyt muita auttamaan. Ja niinpä tässä voi istua, tämä kuljettaa jalkojen väsyessä, tässä voi oikasta itsensä köllöttämään huoletta. Tuo tarjoaa ruokaa nälkäiselle, tuossa on juotavaa. Välillä sataa lunta ja on pakkasta, sitten seuraa kevät ja kesä. Ja sitten taas tanssitaan juhannuskokon ympärillä! 😀

Sain aivan ihanan matkakaverin tästä Omppu-nimisestä kanssavaeltajasta 😀

Täytyy myöntää, että kyllähän sitä matkan varrella on tullut vastaan myös kaikkea yllättävää, kaikenlaista epämukavaa ja ahdistaviakin hetkiä. Mutta matkalla kun ollaan, sitä voi nauttia pienistä haasteistakin. Ja suurista; sillä tiedän ettei tämä matka iankaiken kestä, kohta pääsen kotiin oman peiton alle ja kaikki on hyvin.

Se vaan hämmentää kun moni kanssamatkustaja ei näytä tätä ymmärtävän. Ovat hädissään ja eksyneitä. Ihan pihalla. Ihan kuin huomista kotiinpaluuta ei olisikaan, Ihan kuin tuska jatkuisi ikuisesti!

Ainakin sitä itse on koko ajan tietoinen siitä että voi kun loma kohta loppuu, voi kun kello pysähtyisi! Ja toisaalta se tunne että miten mukavaa on kun pääsee lomalta kotiin!

Ja kun ei omia arkimurheita tarvitse mietiiä niin sitä on tilaa muittenkin tunteille: voi itkeä itkevien murheita myötäeläen, ja nauraa kun toista naurattaa. Voi voittaa omat pelot rauhoittamalla muita.

Voi mutta kohta on nälkä! Mitähän hyvää paikallista herkkua tänään kokeilisi… 😀

Read Full Post »

Liikunta ja hengellisyys

Ainoa paikka missä voimme saavuttaa yhteyden Jumalaan on oma kehomme.

Niin… kyllähän me kaikilla olemme kehollisia, mutta harvat meistä ovat todella läsnä kehossaan. Sitä elää pienen etäisyyden päässä itsestään; erillään tunteista, aistimuksista, intuitioista ja vaistoista. Keho sattaa tuntua kuin vieraalta maalta, josta on saattanut lukea, mutta vain unelmissa käydä.

Voihan sitä toki oppia tuntemaan vieraan maan tarinoiden ja kuvien kautta, mutta ei sitä voi tietää millaista siellä oikeasti on ennen kuin matkustaa sinne itse, kävelee, syö, haistelee ja juttelee paikallisten kanssa.

Kun alamme jälleen elää kehossamme, meistä tulee oman kotimme kansalaisia. Näin löydämme tien omaan kotiimme, Jumalan luo.

 

Ihmisiä joilla on teräksisenä kaartuvat pakarat, kuolettavan ihanat vatsalihakset ja piiskanjäntevä vartalo ihaillaan, ja sellaisiksi myös pyritään. Päälle vähän maalia ja vahaa kun kulkuneuvon pinta alkaa väistämättä joskus rapistua.

 

Joskus kehon viestit saattavat olla itsetuntoa romahduttavia. Et kelpaa itsellesi. Saatat silloin kyllästyä niihin ja yrittää ottaa kropan haltuusi. Ostat salikortin, hierontarullan ja kunto-oppaan. Ryhdyt treenaamaan. Yrität hiljentää ne tunteet ja aistimukset, joita keho sinulle lähettää.

Kun kehosta tulee “se”, meistä tulee joku joka tekee jotakin jollekin; olemme käveleviä päitä jotka huoltavat kulkuneuvoa. Myös omat fyysisen kunnon määritelmämme ovat keskittyneet etupäässä siihen, miltä keho ulospäin näyttää. Siitä on tullut meille päähänpinttymä. Ihmisiä joilla on teräksisenä kaartuvat pakarat, kuolettavan ihanat vatsalihakset ja piiskanjäntevä vartalo ihaillaan ja sellaiseksi pyritään. Ja päälle vähän maalia ja vahaa jos kulkuneuvon pinta alkaa väistämättä joskus rapistua… 😀

Pakkomielteinen keskittyminen ulkokuoreen estää meitä kehittämästä sellaista sisäisyyttä, joka sallisi meidän ymmärtää itseämme syvemmällä tasolla. Hiljaisuudessa. Että olemme muutakin kuin sanallisia ajatuksia ja määritelmiä. Kun havainnoimme harjoituksessa itseämme, pysyen koko ajan läsnä – ja hyväksymme sen, mitä koemme – voimme ystävystyä itsemme kanssa. Keho on kuin lapsi, sitä pitää kuunnella, sille pitää antaa aikaa ja sen tuskia ja ahdistusta myötäelää, vaikka kaikkea ei ymmärtäisikään. Ottaa sen viestit tosissaan.

Ihminen joka esineellistää itsensä, tekee niin myös Jumalalleen. Jumalasta tulee silloin taivaassa asuva joulupukki, jolle lähetellään katkeransyyllisiä anteeksipyyntöjä tehtyjen mokien jälkeen.

Kotiinpaluu omaan kehoon on riemastuttava kokemus! Se tuntuu kuin tapaisi rakkaan ystävän monen vuoden jälkeen. Toisten kohdalla jälleennäkeminen voi olla hyvinkin tunteikas. 😀 Kun sallimme itsemme tyhjentyä kaikesta jännityksestä ja pelosta, täytymme tämän vapautumisen mukanaan tuomasta uudesta elinvoimasta.

Ja silti, loppujen lopuksi, vaikka meillä on keho, ei pidä erehtyä luulemaan että ihminen on vain keho. Se, mikä meissä on ikuista ei ole keho itse, vaan se mikä elää meidän kauttamme. Jos ei ymmärrä tätä eroa, sitä joutuu heti tolaltaan kun ruumis väistämättä vanhenee tai ei kykene sairauden takia samaan kuin aikaisemmin.

Anna kehosi olla pyhäkkö, jossa Jumala asuu. Hän se on sinut luonut.

Read Full Post »

Lonkan limapussitulehdus eli bursiitti

 

Miten ihanalta tuntuisi tunturijoogata jänkhällä kaikessa rauhassa lämpöisessa auringonpaisteessa… ellei mukaan olisi ängennyt tuo Ronkka!

Lonkan lonksumisen lisäksi monia vaivaa lonkan ulkosyrjän pistemäinen kipu. Kipu tuntuu harjoituksissa varsinkin kyljittäin alustalla ollessa.

Bursiitit oireilevat tuntuvimmin lonkan ulkosyrjässä. (kuva Terveyskirjasto.fi

Kotona kipu saattaa tuntua erilaisissa nousutilanteissa: ylämäkeen kävely, portaiden nousu, kyykystä ylös tulo, jopa juoksu – voivat aiheuttaa pistemäistä kipua lonkan seutuville.

Yleisimmin syynä on lonkan ulkosyrjässä sijaitsevan limapussin tulehdus. Lonkan alueella on neljä kliinisesti merkittävää limapussia, joista kaksi on ison sarvennoisen alueelle. Ehkä tyypillisin vaiva on keskimmäisen pakaralihaksen kiinnityskohta ison sarvennoisen etuyläosan välissä. Se toinen yleisimmin oireileva on myös sarvennoisessa sijaitseva ison pakaralihaksen syvän osan kiinnityskohta.

Kansankielellä tuota trochanterin bursiittia kutsutaan ronkaksi.

Mistä tulehdus johtuu

Useimmiten limapussin tulehdus johtuu pakaralihasten ylirasittamisesta. On selvää, että kypsemmässä iässä repivä harjoittelu palomiesten tavoin tai vaikkapa äkillinen lenkkeilyinnostus a´la 232 km/vko ei ole ihan järkevää. Pakaralihaksen reisiluuhun kiinnittävä jänne saattaa revetä äkillisessä rasituksessa, tai siihen saattaa pitkäkestoisen rasituksen aikana syntyä hankauksen aiheuttama tulehdus.

Vaiva esiintyy yleisimmin naisilla, ja varsinkin 40-60 vuoden ikä on riskialtista aikaa. Arvailujen varassa on, josko syynä saattaisi olla naisten naisellisempi lantion muoto… 😀

Miten parantua?

Tulehduksen hoito on yksinkertaista: pidä tauko siitä liikunnasta, joka lonkkaa on rasittanut. Lievissä tapauksissa pelkkä lepo; ja tietysti muutaman viikon tulehduskipulääke ja kylmähoito auttavat.

Pidemmän päälle kannattaa tutkituttaa kivun syy. Saattaahan olla, käytät vääriä lihaksia harjoitellessasi, ja hyvin ohjatulla jooga- tai pilatestunnilla pakaralihakset saavat voimaa ja lihasten joustavuus ja venyvyys paranevat.

Hyvin tuskaisissa kiputiloissa bursiittia hoidetaan kortisonipiikeillä.

Tervetuloa venyttelemään! 

Lonkkatulehduksen oireet saattavat hämäävästi muistuttaa muita lonkan ja alaselän alueen kiputiloja. Jos olet epäileväinen vaivasi syistä, kannattaa käydä lääkärillä: diagnoosi on selväpiirteinen ja hoito helppoa.

Parasta olisi tietysti aloittaa hoito ennen kuin sitä tarvitaan… Joten eikun pakaroita vahvistamaan ja venyttelemään, sillä tällä viikolla varsinkin pakarat ovat puntarissa… 😀 ! Ohessa youtubesta napattu anatomia-kuva jooga-asanasta, jossa selkää kierretään istuen, kaikille joogatunneilla käyneille tutusta  liikkeestä. Aivan ihana keskimmäisen- ja ison pakaralihaksen venytys-asana!

 

Ja kun tulet joogatunnille, miten minä toivoisinkaan näkeväni sydämeesi; ja löytäväni sieltä samanlaisen kauneuden kuin löydän pakaroistasikin – ja kurkistaisin vielä mieleesikin. Löytyisikö sieltä yhtä vahva motivaatio rakkaudelle, nöyryydelle ja itsensä unohtamiselle, kuin millä energialla pakaroitasi harjoitat? 😀

 

Ja eikun hyviä joogakelejä kaikille! 😀

 

Read Full Post »

Lonksuva lonkka

Näin syksyn tullen Yin-jooga eli syvävenyttely-ryhmissä huomaa lenkkikauden alkaneen. 😀 Monille jo etureisien venyttely on myrkkyä, mutta kun mennään syvemmille vesille: reiden sivuosiin ja pakaroihin, hetket takapuolen kanssa saattavat tuntua hyvinkin tuskaisilta. Väkisin mieleen tunkee ajatus, olisiko sittenkin pitänyt hiukan venytellä jo heti lenkin jälkeen… 😀

Jos pakaralihas ei aktivoidu kuten pitäisi, muut lihakset joutuvat hoitamaan sen tehtävät.

Lonksuva lonkka

Monille – myös itselle – on lonksuva lonkka joskus ongelma. Esimerkiksi liikkeissä, joissa istuma-asennosta rullataan alas selinmakuulle saattaa lonkassa tuntua ikävä muljahdus. Samoin voi käydä tehtäessä esimerkiksi pilateksessa selinmakuulla laajaa ympyrää polvella lantion päällä. Samalla saattaa kuulua `paukahdus`, jonka myös minä ryhmän vetäjänä saatan kuulla metrien päähän.

Kyseessä on ns. löysä lonkka, joka johtuu useinmiten lonkkanivelen ja/tai SI-nivelen nivelpintojen liiallisesta erkaantumisesta toisistaan. Yleensä löysyyden taustalta löytyy lihasten epätasapainoa.

Keho on viisas. Se yrittää viimeiseen asti täyttää kaikki toiveesi. Jos et koskaan venyttele, epätasapainon syynä saattaa olla joidenkin jalkoja liikuttavien lihasten liiallinen kireys. Jos vaikkapa pakaralihas ei toimi – suhteellisen suuresta koostaan huolimatta 😀 -, syynä saattaa olla kireä piriformis tai tensor fascia latae, jotka voivat haitata pakaran normaalia aktivoitumista. Silloin ei auta muu kuin kipikapi äkkiä Savonlinnan Jooga- ja PilatesOpiston tunneille rullien ja hierontapallojen kimppuun… 😀

Parasta olisi tietysti kevyesti venytellen avata ja palauttaa lihakset luonnolliseen pituuteensa ennen ja jälkeen liikkumisen, ja tehdä kunnollinen venyttely ihan ajan kanssa kerran viikossa. Hyviä ohjeita saat googlaamalla tai hiihtäjille kirjoittamastani blogista: https://joogi.wordpress.com/2015/01/17/549/

Heikot lihakset

Lihasten epätasapainoon ei aina venyttely auta. Kuten tuossa sanoin, keho on viisas. Yllättävän usein alaselän- ja lonkkien toimintavaikeuksien taustalta löytyy ison- ja keskimmäisen pakaralihaksen huono aktivoituminen. Käytännössä se tarkoittaa, että kun varsinaiset lihakset (esim. pakaralihakset) eivät toimi, joidenkin muiden lihasten on hoidettava niiden tehtäviä. Kun vaikkapa takareidet joutuvat tekemään pakaroiden työt, on aivan sama kuinka paljon takareisiä venytät, ne ovat koko ajan lukossa.

Pilatesharjoittelussa harjoitellaan pakaroiden aktivoimista joukolla hyviä liikkeitä. Yksi parhaimmista on liike, jossa vatsallaan maaten käännetään lantion alaosa alustaa vasten, ja näin lukitaan vatsan lihaksilla lantio/lanneranka liikkumattomaksi. Samalla kun lantion alaosaa painetaan alustaa vasten, nostetaan jalat irti alustasta. Jalat suorina tehdään suppeita potkuliikkeitä, reidet ulkokierteessä.

Paina lantion alaosa alustaa vasten ja nosta jalat irti alustasta. Jalat suorina potkuliikkeitä, reidet ulkokierteessä.

Jos olet epävarma, teetkö harjoituksen takareisillä vai pakaroilla, voit tehdä testin. Mene vatsallesi makaamaan, nosta toista jalkaa ylös polvi suorana. Pyydä kaveria pitämään sormensa kevyesti takareidellä ja pakaralla ja kokeilemaan kumpi jännittyy tuossa liikkeessä ensin. Pakaran pitäisi jännittyä ensin, takareiden vasta sitten. Samaa pätee selän ojennukseen, ensin pitää aktivoitua pakara, sitten selkä.

Kun opit jännittämään tietoisesti pakaraa, voit vähitellen viedä tunteen ja kokemuksen Pakara ensin -ajattelusta kaikkeen harjoitteluun, tapahtuupa se sitten punttisalilla tai lenkkipolulla.

Viisaimpia tekoja elämässä olisi, että voimistelisit kevyesti joka aamu. Nivelten aukaisu, taivuttelu ja kierto sekä muutamat vatsa- ja selkäliikkeet pitäisivät sinut ilman lisäaineita liikkeellä kaiken ikää.

http://www.joogaopisto.fi

Read Full Post »

Mikä on elämän merkitys?

Selailin Disa-tyttären kuoleman jälkeen yhteisiä valokuvia. Miten ennen valokuvissa oli aina paljon ihmisiä! Tuossa naurettiin mökillä, takan edessä paistetaan makkaraa ties monenko kuvan verran. Joka kerran piti kuva ottaa makkaran paistosta… 😀 Tuossa taas ollaan juna-asemalla, tuossa laivalaiturilla; vilkutetaan matkalle lähtijä kohti parempaa huomista. Entä ne juhlakuvat, ollaan pyntätty ihtemme koreiksi, liikutaan vähän jäykän oloisesti, koko suku läsnä, tukka kammattuna ja kengät kiiltävinä 😀

 

Voi Disa-kulta kun sinua on välillä niin hirveän ikävä. Kiitos että sain viettää monta vuotta kanssasi rakas!

 

Kun elää mennyttä uudelleen tulee hyvä ja turvallinen olo. Silloinkin se turvallisuus säilyy, vaikka muistaa miten siihen menneeseen sisältyi nauravien naamojen takana tuskaa ja ahdistusta. Sitä tietää tasan tarkkaan missä on ollut ja mitä on tapahtunut. Tietää kuka oli.

Nykyistä elämääni miettiessäni huomasin miten ennen elämää jakamassa – ja vaikeiden valintojen tekemistä – oli auttamassa lauma muita ihmisiä. Niitä valokuvissa hymyileviä rakkaita.

Nyt valokuvissa hymyilee vain minä. Tekemässä milloin mitäkin; ja mitä ne ovat ne merkitykselliset hetket elämässä, joista kuvia otetaan. Ruokalautasia? Uusia kenkiä? Maisemia?

Siitäkö ihminen saa täyteyden elämäänsä?

Näen ihmisen kahden maailman kansalaisena. Olemme toisaalta materiaa, mutta toisaalta henkeä. Meillä on varpaat mullassa mutta pää pilvissä.

Varpaat mullassa

Jos jäämme materian vangiksi, elämämme merkitys tulee ahneuden kautta. Mitä enemmän pystymme haalimaan materiaa itsellemme, sitä onnellisemmiksi kuvittelemme tulevamme. On se materia sitten omaisuutta tai henkistä pääomaa, tai vaikka valtaa suhteessa muihin. Olemme kuin koiranpennut juoksemassa niityllä perhosten perässä, tavoittelemassa ennen kokematonta. Shoppailemassa elämää.

Kärsimys syntyy siitä, että ahne ei saa koskaan tarpeekseen. Täyttymyksen tullessa siinä yritetään roikkua kiinni mahdollisimman pitkään. Ja täyttymyksen tunteen mentyä yritetään entistä kovemmin. Vai oletko koskaan tavannut onnellista juoppoa tai tarpeeksi rikasta ihmistä?

Pää pilvissä

On myös niitä pää pilvissä kävelijöitä. Niitä taivaan kansalaisia. Jotka välittävät tuon taivaallista näistä maallisista asioista. Jättävät vaikka lapset tai läheiset heitteille omaa onneaan ja taivastaan etsiessään. Huomaamatta että tässä on tämä maallinen elämä taivallettavana ennen uuden tien avautumista.

Varpaat mullassa ja pää pilvissä. Mutta siinä varpaiden ja pään välissä on sydän. Ja sydämessä asuu Jumala.

Ei maailmasta vaan maailmassa!

Ihminen, joka hyväksyy sekä oman kehollisuutensa että henkisyytensä – sen että Luoja on hänet luonut ja puhaltanut häneen pyhän elämänvoiman – kokee syvän hellittämisen. Mieli tyyntyy spontaanista hiljaisuuden tilaan. Olet tullut johonkin, joka oli ennen sinua ja jatkuu sinun jälkeesi. Tämä on alku kokonaan uudenlaiselle elämälle.

Enää ei tarvitse juosta toisten ihmisten ja asioiden perässä. Sekä ihmiset että asiat alkavat tulla kohti. Elämään tulee lisää tilaa ja aiempi ahdistus alkaa hellittää. Kun kyky kuunnella sisäistä Jumalaa kehittyy, asiat alkavat tapahtua itsestään. Emme enää etsi merkitystä elämälle itsemme ulkopuolelta, ja olemme avoimia ja nöyriä sille, mikä nousee hiljaisuudessa omasta sydämestämme. Voimme nauttia ihanasta elämästä sellaisena kuin Jumala sen meille antaa. Ripustautumatta siihen.

Käsitämme mikä on todella tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää, juuri itsellemme. Silloin – lupaan sen – löydämme todellisen onnen. Sen satumaan, josta vanhat iskelmät kertovat.

Kiitollisuus ja usko

Silloin tulee tunne, että elämä on ainutkertainen ja ihana lahja. Miksi kuluttaa siitä yhtään sekuntia murehtimiseen. Ei meille ole annettu elämää kitumista varten, vaan iloitsemista!

Kun sydämessä on kiitollisuus tästä ainutlaatuisesta lahjasta, elämästä, voit olla nälkäinen, mutta onnellinen; voit tuntea kipua, ja olla onnellinen; voit olla ilman työtä, mutta voit tuntea syvää onnea! Ja voihan olla, että olet menettänyt rakkaan läheisesi, ja silti tuntea surusi läpi onnea.

Saatat vieläkin mutista että mitä tässä elämässä nyt on iloitsemista, mutta silloin olet kuin lapsi joka peittää käsillä silmänsä ja parkuu että apua apua, olen sokea. Ota ihmeessä kädet pois silmiltäsi ja näe!

Elämän voi kokea meille annettuna lahjana. Voit käyttää sen hengen mukaan elämiseen. Tai voit heilua materian mukana. Valinta on sinun. Ja ainoastaan sinun. Vain sinä voit ottaa vastuun ainutlaatuisesta elämästäsi.

Ja muista – teetpä minkä valinnan tahansa, minä olen sinun kanssasi.

http://www.joogaopisto.fi

Read Full Post »

Pilateksen tavoitteet

Kukapa jäykkäselkä ei haluaisi elämäänsä notkeutta ja voimaa. Liikkuvuutta.

Tämä pilatesharjoittelun tavoite on jokaisen henkilökohtaisesti ohjatuille tunneille osallistujan saavutettavissa! Ei tarvitse muuta kuin tulla tunnille!

Pilatesharjoittelun myötä kauan jatkuneet selkä- ja niskakivut saattavat olla taakse jäänyttä elämää!

Jokaisessa harjoituksessa vakautetaan ensin lantio ja selkäranka. Vähitellen opetellaan käyttämään keskivartaloa raajojen ja pään liikuttamiseen. Liikkeet tehdään juuri niillä lihaksilla, joilla niitä pitäisikin tehdä; ja käytetään hyväksi kehon tukivoimapisteitä.

Näin tunnistetaan ja opetellaan säilyttämään kropan oikea – neutraali – asento, on se sitten missä asennossa tahansa. Opetellaan eri tapoja hengittää liikkeen ja liikkumattomuuden aikana.

Ja niin sitä alkaa tunti tunnin jälkeen tulla yhä enemmän tietoiseksi siitä, mistä pienet tytöt ja pojat on tehty… :-D: liikkeistä, asennoista ja niiden hallinnasta. Turvallisena ja helppoina toistuvat harjoitukset tuudittavat tarkan ja ohjatun harjoittelun myötä sisäiseen liike- ja asentotuntoon.

Näin keho oppii tunnistamaan, milloin sillä on hyvä olla. Neutraalin selän asennon havaitseminen ja kokeminen, ja se miten lantion asento vaikuttaa koko olemiseen, tulevat pikkuhiljaa osaksi jokapäiväistä elämää.

Yhtäkkiä sitä saattaakin huomata, miten pitkään jatkuneet selkä-, niska- ja hartiakivut häviävät. Ja kun positiivinen kierre alkaa, sitä on vaikea katkaista… 😀 Niinpä paino saattaa alkaa laskea ja vyötärö kaventua. Lihakset saavat lisää pituutta, muotoa, liikkuvuutta ja voimaa.

Tuntuu hyvältä elää! – ja olet valmis When Love Comes to Town… 😀

Read Full Post »

Tie joka vie eteen päin

Tuolta se on tullut ja tästäkö se on menevä? Se elämän tie. On nuo kivet joihin meinasin kompastua, tuo lätäkkö jonka kiersin. Ja nuo väylämerkinnät, täsmällisesti leikatut pientareet ja maisema ympärillä. Tuntuu ettei muuta vaihtoehtoa koskaan ollutkaan. Tuota pitkin minä olen tullut. Ja nyt – tässä seison enkä muuta voi!

Sitten sitä pysähtyy elämän risteyskohdissa. Niissä, joissa joutuu miettimään missä sitä haluaa viettää loppuelämänsä. Tällä tiellä, tässä tuskassako? Lihavassa ja löysässä kehossa? Näiden ihmisten kanssa? Tätä työtä tehden? Sitä joutuu miettimään, että jatkaako vanhaa latua – tai yrittääkö etsiä uusia polkuja.

Jalan alla oleva tie raivataan koskemattomaan erämaahan. Mielen tie raivataan koskemattomaan tulevaisuuteen.

Tie on sinun valintasi. Vapaan, ihanan, elämää täynnä olevan ihmisen!

Ei sitä valintaa kannata tehdä synkkänä hetkenä. Ei tietenkään! Iloisena ja aurinkoisena päivänä se on tehtävä! Silloin kun askel kulkee kevyesti ja taakka on helppo kantaa. Silloin se tie on valittava! Että sitten sateella ja sumussa reitti on selvä.

Sinulla on vielä niin paljon nautittavaa ja elettävää ja tehtävää. Sinulla on vielä paljon nauruja naurettavana! Sinä voit joka hetki vaihtaa elämäsi suuntaa.

Näin minä uskon, rakas kanssakulkijani!

Read Full Post »

Zen ja kajakilla melomisen taito

Elämää voi harjoitella samalla tavalla kuin kajakilla melomista. Harjoittelu ei lopu, vaikka olisit tehnyt sitä 90 vuotta.

Ennen kuin astut kajakkiin, muutaman tärkeän asian selventäminen lienee paikallaan 😀

Elämäsi tuntuu todelta mutta on harhaa

Tuntuu aika vaikealta meren ja järven selän aaltoilua katsellessa ymmärtää, että itse asiassa aaltoliikkeessä vesi ei liiku eteenpäin. Rantaa lukuun ottamatta liike on vain veden pinnassa tapahtuvaa vesihiukkasten ympyrärataista ylös/alas -liikettä. Jos olet kajakissa ja tuuli tyyntyy kesken merenkäynnin etkä tee mitään, kellut paikoillasi. Jotta pääsisit kajakilla eteen tai taaksepäin, sinun täytyy tehdä jotain.

Sitä saattaa liikkeen hurmassa kokea olevansa kajakin ohjaimissa, ja vasta myöhemmin huomata että iloista menoa ei siivittänytkään omat voimat vaan ympäristö.

Mikä liikuttaa kajakkiasi?

Jokainen tekosi on sinun tekemäsi

Kajakissa mistään ei voi syyttää ketään muuta kuin itseään. Se minkä kajakin valitset, miten harjoittelet, minkälaisessa säässä lähden melomaan, minne melot, kenet otat seuraksesi. Jokainen päätös on sinun omasi.

Tutustu sen vuoksi siihen ihmiseen, joka päätökset tekee.

Samoin kuin aaltojen liike, tunteet ovat samalla totta ja samalla harhaa. Kaikki tunteet ja kokemukset joita koet, syntyvät pääsi sisällä. Ne ovat itse aiheutettuja.

Koska tunteet ja kokemukset ovat itsesi aiheuttamia, etä voi syyttää niistä muita. Kukaan ei saa sinua tekemään mitään mitä et itse halua. Kukaan ei saa myöskään aikaan sinussa mitään sellaisia tunteita, joita et itsellesi salli.

Mihin olet matkalla?

Et ole erillinen olento

Saatat kuvitella, että sinä olet sinä, kajakki on kajakki, tuuli on tuulta ja vesi on vettä. Erehdyt. Jos yrität vain keksiä tarkempia ja parempia sanoja kuvaamaan mitä mikin on, olet kuin ihminen, joka ruusun kauneuden ymmärtääkseen purkaa ruusun terälehti terälehdeltä pieniin osiin. Todellisuus on enemmän kuin keksittyjen sanojen summa.

Sanat määrittävät todellisuutta, rajaavat sen erilliseksi kaikesta muusta. Määritellessäsi itsesi teet itsestäsi erillisen.

Erillisyys on suurin harha, minkä voit elämässäsi kokea. Silloin masennut, silloin uuvut, silloin tunnet itsesi yksinäiseksi, silloin joudut taistelemaan kuvitteellisia aaltoja vastaan.

Kun tulet osaksi itseäsi suuremmasta, olet osa tuulta, aaltoa, vedenvirtaa. Annat kehosi ja sanattoman intuition keinuttaa sinua osana kokonaisuutta. Tietäen, että jossakin vaiheessa melomisen harjoitteluun nyt yksinkertaisesti kuuluu kiepsahtaa veteen.

Tutustu kajakkiin niin että näet sen pienintä yksityiskohtaa myöten kun suljet silmäsi: se on osa sinua. Hio melontataitosi täydelliseksi – ja sitten – unohda oppimasi.

Tehdessäsi jotain olet osa tekemääsi

Kun olet päässyt irti tekemisen ja olemisen välisestä kahtiajaosta, olet jo pitkällä.

Samalla kun teet jotain, olet osa liikettä ja sen aiheuttamaa heijastusta. Sinun on yksinkertaisesti mahdotonta paeta niitä seurauksia, joita aiheutuu kun lasken melan veteen, tai kierrät lantiota kurssia muuttaaksesi. Vaikka kuinka yrität selittää melan liikettä olemattomaksi, se on ja pysyy.

Sinä teet koska olet, sinä olet koska teet.

Missä kellut, mikä kurssi?

Jos elämän kantavan voiman muodostaa pelko ja rakkauden nälkä, kajakin kurssi on kohti hyväksynnän etsimistä ja menestymistä. Onni löytyy tuolta jostakin. Pienikin sivuaallokko saa kajakin pois kurssistaan. Elämästä tulee voimia vievää ja jännittynyttä.

Sen sijaan jokainen joka on löytänyt sieluunsa rauhan ja luopunut erillisyyden kuvitelmasta, voi leikkiä aallon illuusiolla: heittäytyä mukamas-aallon vietäväksi. Ihan yhtä tosissaan kuin pieni lapsi leikkiessään omia leikkejään.

Nauttia eväitä, levätä rannalla, ja nauraa tuuleen! Elämä voi olla myös ihanaa!

Read Full Post »

Himoshoppaajan unelmia

Taas kerran hurahdin lukemaan itsehoito-oppaita :-D.

Hirmuisen nopeaa toimintaa kirjoissa luvataan! Kun kokeilet jotakin elämäntapamuutosta 14 päivää, pääset eroon kaikesta vanhasta. On se vanha sitten läskiä, liian hidasta tai nopeaa temperamenttia tai ikävänä mukana notkuvia aviopuolisoita. Kaikkea sitä, minkä hankkimiseen on kulunut 30…40…50 työn- ja tuskantäytteistä vuotta 😀

Kun vaan seuraat yksinkertaisia, nopeita ja helppoja pikku käyttäytymistapojen muutoksia, tuloksia syntyy varmasti!

Monet tulevat shoppailemaan joogatunnille tai meditoimaan pikavoittojen toivossa. Selkä tuottaa ongelmia tai elämä tuntuu ahdistavalta ja muutosta kaivattaisiin; tai nivelet eivät enää toimi samalla tavalla kuin nuorena. Apua etsitään joogasta kuin apteekista tai alkosta, shoppaamalla nopeaa apua kivun lievitykseen. Ja kun se ensimmäinen kerta ei tuo tulosta, etsitään jotain muuta.

Jokaisessa hetkessä asuu ikuisuus. Jokainen hetki on elämäsi ainoa. Miten ihanalta tuntuu elää arvokasta elämää!

Joogan ikivanha tapa ei väitä olevansa yksinkertainen, nopea tai helppo.

Jooga kuitenkin lupaa, että vilpittömän, viisaan ja jatkuvan harjoituksen kautta kenestä tahansa voi tulla rauhallinen, onnellinen ja vapaa. Sillä kuka olet tai minä itseäsi pidät, ei ole väliä. Ei myöskään sillä, mitä sinulle on tapahtunut menneisyydessä tai mikä tämänhekinen tilanteesi on. Kuka tahansa, joka haluaa murtaa rajoittavien ja lamaannuttavien ajatus- ja toimintatapojen kahleet, voi vapautua niistä joogan avulla.

Olitpa sitten aloittelija tai kokenut harjoittaja, huomaat joogaharjoitukseen ryhtyessäsi harjoituksen itsessään olevan palkinto. Mielenrauha ja pelosta vapautuminen ovat ulottuvissasi siinä missä keskittyminenkin.

Tällä mielen muuntamisella on välittömiä seurauksia: alat tuntea olevasi sinut elämän kanssa ja kykeneväsi sopeutumaan muutoksiin paremmin, tunnet itsesi elinvoimaisemmaksi ja mielesi selkeämmäksi, ja tämä vaikuttaa ihmissuhteisiisi kotona, töissä ja muualla maailmassa.

Jokaisessa hetkessä asuu ikuisuus. Jokainen hetki on elämäsi ainoa. Miten ihanalta tuntuu elää arvokasta elämää!

Jooga ei kerro mikä sinusta pitäisi tulla, vaan kuka sinä olet. Siksikö jooga koetaan vaikeaksi?

Read Full Post »