Pilateksen tavoitteet

Kukapa jäykkäselkä ei haluaisi elämäänsä notkeutta ja voimaa. Liikkuvuutta.

Tämä pilatesharjoittelun tavoite on jokaisen henkilökohtaisesti ohjatuille tunneille osallistujan saavutettavissa! Ei tarvitse muuta kuin tulla tunnille!

Pilatesharjoittelun myötä kauan jatkuneet selkä- ja niskakivut saattavat olla taakse jäänyttä elämää!

Jokaisessa harjoituksessa vakautetaan ensin lantio ja selkäranka. Vähitellen opetellaan käyttämään keskivartaloa raajojen ja pään liikuttamiseen. Liikkeet tehdään juuri niillä lihaksilla, joilla niitä pitäisikin tehdä; ja käytetään hyväksi kehon tukivoimapisteitä.

Näin tunnistetaan ja opetellaan säilyttämään kropan oikea – neutraali – asento, on se sitten missä asennossa tahansa. Opetellaan eri tapoja hengittää liikkeen ja liikkumattomuuden aikana.

Ja niin sitä alkaa tunti tunnin jälkeen tulla yhä enemmän tietoiseksi siitä, mistä pienet tytöt ja pojat on tehty… :-D: liikkeistä, asennoista ja niiden hallinnasta. Turvallisena ja helppoina toistuvat harjoitukset tuudittavat tarkan ja ohjatun harjoittelun myötä sisäiseen liike- ja asentotuntoon.

Näin keho oppii tunnistamaan, milloin sillä on hyvä olla. Neutraalin selän asennon havaitseminen ja kokeminen, ja se miten lantion asento vaikuttaa koko olemiseen, tulevat pikkuhiljaa osaksi jokapäiväistä elämää.

Yhtäkkiä sitä saattaakin huomata, miten pitkään jatkuneet selkä-, niska- ja hartiakivut häviävät. Ja kun positiivinen kierre alkaa, sitä on vaikea katkaista… 😀 Niinpä paino saattaa alkaa laskea ja vyötärö kaventua. Lihakset saavat lisää pituutta, muotoa, liikkuvuutta ja voimaa.

Tuntuu hyvältä elää! – ja olet valmis When Love Comes to Town… 😀

Read Full Post »

SELÄN PARAS KAVERI :-)

Moni saattaa ihmetellä, miksi Jooga- ja PilatesOpiston harjoituksissa keskitytään niin tarkasti selkärangan asentoon. Jokainen pilatesliike alkaa neutraalin selkärangan asennon kokoamisella.

Syy on hyvinkin yksinkertainen. Monet sairaudet ja ongelmat ovat joko kokonaan tai osittain riippuvaisia ryhdin muutoksista. Näitä ovat selkäsäryt, mielialan vaihtelut, verenpaineen ja pulssin häiriöt, päänsärky sekä hengitysvaikeudet.

Paljon istumista sisältävä elintapa saa huonoryhtisyyden myötä sisäelimet littanaan ja sitä kautta huonontaa elinten verenkiertoa ja ravintoaineiden ja hapen saantia.

Mikä se semmonen ryhti muka on?

Fysiatri Sinikka Levoska totesi eräässä artikkelissa, että selkä toimii samalla periaatteella kuin jousi. Länsimainen ihminen luulee, että selän pitää olla jäykkä kuin seiväs ollakseen luotettava, mutta hyvä ranka onkin taipuisa ja liikkuva.

Nykytutkimuksen valossa ryhtiä pidetään enemmänkin toimintana kuin paikalleen jämähtäneenä, pysähtyneenä tilana.

Hyväryhtisessä seisoma-asennossa selkä on suhteellisen suorana, ja muodostaa sivulta katsoen S-kirjaimen muotoisen loivan kaaren. Rintakehä ja lantio ovat silloin keskiasennossaan.  Hartiat ovat rentoina, pää suorassa linjassa rintakehän päällä rangan jatkona. Jalat ovat lonkkien alla jalkaterät hiukan ulospäin kiertyneenä.

Hyvää kehotietoisuutta, mutta myös tasapainoa tarvitaankin. Kehoahan liikutetaan koko ajan suhteessa painovoimaan.

S-mutkan asennon hallinta sekä paikallaan että liikkeessä on tärkeää. Todennäköisimmin selkävaivat jäävät syntymättä, jos lannerangassa säilyy luonnollinen notko silloinkin kun istut, kävelet, kurkotat, teet kotitöitä, ajat autoa, kannat ja nostat.

Ryhdin laatuun vaikuttavat sekä kehon aktiiviset, että passiiviset tukirakenteet. Lihakset ovat niitä aktiivisia tukirakenteita; nivelten kapselit ja siteet sekä hyvinkin monimutkaiset kalvorakenteet ovat passiivisia tukijärjestelmiä.

Tukijärjestelmiä tarvitaan liikkeen ja painovoiman takia. Ihmisen luinen rakennelma kun pyrkii lysähtämään painovoiman vaikutuksesta. Olemme säilyneet hengissä liikkumalla: jos nivel rikkoutuu, keho ei liiku – ja ravinnon saanti loppuu. Luut, lihakset ja nivelsiteet yrittävät pitää kehon niveliä varten optimaalisessa asennossa.

Pitkään jatkuva virheasento saa aikaan nivelsiteiden ja -kapseleiden pidentymistä toiselta puolelta ja lyhentymistä vastakkaiselta puolelta. Virheasento näkyy lihaksen jännittymisenä, poikkeavana toimintana ja sitä kautta väsymisen tunteen lisäksi vielä kiputilana.

Miten ryhtiä voi harjoittaa?

Muistan miten armeijassa ryhtiä opetettiin komentamalla vatsa sisään, rinta ulos. Ryhti saatiin kyllä nopeasti jämäkäksi, mutta heti kun komentajan silmä vältti selkä valahti makarooniksi. Syy on selvä: pinnalliset lihakset eivät pysty pitämään ryhtiä yllä. Ja selkärangan ojentajia lukuun ottamatta mikään keskivartalon pinnallisista lihaksista ei ole ryhtiä ylläpitävä lihas.

Ylisuuria korjausliikkeitä pinnallisilla lihaksilla tehtäessä rentous katoaa, aineenvaihdunta heikkenee ja kehotietoisuus häviää. Myös tasapainon hallinta vähenee. Lihasten väsyessä ryhti romahtaa ja nivelet ylikuormittuvat. Myös aivojen verenkierto heikkenee 😮

Pilatesliikkeiden tarkoituksena on saavuttaa hyvä kehonhallinta.

Hyvää kehotietoisuutta, mutta myös tasapainoa tarvitaankin. Kehoahan liikutetaan koko ajan suhteessa painovoimaan. Siksi pelkkä ryhdikäs seisoma-asento ei riitä. Vaikka ryhti olisi kuinka puikea hyvänsä, liukas alusta tai yllättäen eteen tullut matonreuna ei siitä paljoa hätkähdä. Päinvastoin. Mitä jäykempi runko, sitä kovempi rymäys kaaduttaessa 🙂

Lisäksi kehomme on erittäin viisas. On todettu, että kipu alkaa nopeasti vääristää liikeratoja ja muuttaa selän tukilihasten toimintaa. Keho yrittää näin estää kivun jatkumisen, ikävä kyllä huonoin seurauksin. Monipuolinen liikuttaminen on joskus paras – ja ainoa! – lääke selkävaivoihin.

Vatsa on selän paras kaveri

Selän ongelmista kärsivät hakeutuvat monesti venyttelyyn, kun ajattelevat että selkävaivaan auttaisi venyttely. Venyttely auttaa kuitenkin pitkällä aikavälillä aika harvoin.

Yin-jooga syvävenyttelyssä lihakset avataan luonnollisiin mittoihinsa rentoutumisen avulla. Näin esimerkiksi kireiden lonkan lihasten aiheuttamat oireilut saattavat vähentyä, ja monet ovat saattaneet saada helpotusta esimerkiksi issias-vaivoihinsa silloin kun ne ovat aiheutuneet piriformiksen liiallisesta kireydestä. Samalla harjoituksissa pyritään liikkeen avulla vahvistamaan nivelsiteitä ja saattamaan nivelten liikeradat luonnollisen laajoiksi.

Ryhtivikojen aiheuttamien ongelmien korjaamiseksi venyttelyä parempi keino on puuttua kivun lähteeseen. Pitkällä tähtäimellä selän oikeanlaisen asennon löytäminen ja vatsalihasten vahvistaminen antaa selkärangalla sen kaipaamaa tukea ja helpottaa selän asennon hallintaa. Vatsalihaksia treenattaessa rankakin liikkuu. Samalla kun vatsalihakset voimistuvat, selkä venyy!

Pilatesharjoittelun tarkoituksena on saavuttaa sellainen kehonhallinta, että selkärangan nivelet olisivat ergonomisesti turvallisissa asennoissa niin seistessä ja kävellessä kuin myös istuessa, mutta myös kaikissa muissa liikkeissä.

Monipuolinen harjoittelu

Monesti ihmiset kuvittelevat lihaskunnon ylläpidon olevan mekaanista suorittamista. Eli että mennään kuntosalille kääntämään puoli tuntia hauista, noustaan selältään parikymmentä kertaa istumaan ja loppuaika lonksutellaan sillä reisikoneella, ja muu elämä jatkuu entisellään. Lopputulemana hienot hauikset, mutta ryhti kuin apinalla.

Ryhdin laatuun vaikuttavat sekä aktiiviset että passiiviset tukirakenteet.

Näin ei ole jooga- ja pilatesopistossa. Koska selkää käytetään niin monenlaisissa olosuhteissa, ja ryhtiä ylläpitää hirmuinen määrä monenmoisia kapseleita ja kalvoja, pilates-harjoituksiin kuuluu monia kymmeniä eri asennoissa tehtäviä liikkeitä.

Hathajooga- ja pilatesharjoitteissa kehoa tarkkaillaan sisäisten tuntemusten kautta. Peiliin tuijottelu tai muiden tekemien asentojen matkiminen on tunneilla ehdottomasti kielletty 😀 Vain sinä voit kokea selkärankasi neutraalin asennon, ja pitää sitä yllä kaikissa tilanteissa! Siihen ei peili auta.

Joogaharjoitus auttaa myös rentouttamaan lihaksia. Monelle saattaa olla armollinen kokemus, kun jooga ei olekaan väkisin vääntämistä luonnottomiin asentoihin, vaan oman kehon tuntemusten opettelua. Tätä kautta opitaan käyttämään vain niitä lihaksia joita liikkeen tuottamiseen tarvitaan.

Mieti mitä teet

Ryhdin korjauksessa on kyse liikkeen hallinnan parantamisesta. Kuten alussa totesin, ryhti on liikettä.

Aluksi kannattaa miettiä, mistä liikkeen tai asennon neutraalista poikkeava laatu johtuu. Pitäisikö virheasennon korjaamiseksi lisätä voimaa, vai tarvitaanko lisää rentoutta? Esimerkiksi kireät takareidet eivät välttämättä korjaannu niitä venyttämällä, vaan tarkistamalla johtuuko kireys heikoista pakaralihaksista, joiden seurauksena takareidet joutuvat tekemään pakaroiden töitä :-).

Vatsalihaksia on useassa kerroksessa ja ne kulkevat eri suuntiin. Siksi niiden harjoittamisessa monipuolisuus on valttia. Tarvitaan rutistuksia, kiertoja, taivutuksia, ojennuksia sekä pitoja, jotta koko tukikorsetti saa harjoitusta. Parhaiten niitä harjoitat hyvän henkilökohtaisen ohjaajan avustuksella 😀

Lopputulos, tiukalta ja jänteikkäältä tuntuva vyötärö; ihanan joustavat takareidet ja kauniin kaartuvat pakarat, saattavat yllättää kyynisenkin kuntoilijan!

Read Full Post »

Ylväsryhtinen vai jäykkäselkäinen?

Oletko koskaan ihmetellyt miksi toiset ovat niin hirveän hyvin venyviä kun taas toiset ovat kuin seipään nielleitä? Seuraavassa Notkeus-juttusarjassa yritän hieman raottaa miksi näin on. Ja kuten joogassa ja pilateksessa konsanaan, hiljaa hyvää tulee 🙂 Lähettelen aihepiiriin liittyviä kirjoituksia muutamaan eri otteeseen. Aloitetaan luustolla.

NOTKEUS I: LUUSTO

Ihmisen luurankoon kuuluu noin 206 luuta. Niiden lukumäärää on hieman vaikea laskea, jotkut luista kun ovat sen verran tiukasti toisissaan kiinni, ja jotkut jopa kasvaneet yhteen. Esimerkiksi lantio koostuu 11 yhteenkasvaneesta luusta eikä kallokaan ole vauvalla yhtenäinen pönttöpökkelö. Kallo jymähtää luupääksi 22 eri luukappaleesta.

Hampaita lukuun ottamatta luut ovat lihan peitossa.

Luun pinnassa on kovaa ja tiivistä pintaluuta. Ihan sisimmäinen osa luusta on puolestaan onteloa, joka mahdollistaa luuytimen olemassaolon. Luuydin koostuu mm. verisuonista ja vanhemmiten rasvasta. Nuoressa putkiluussa on vielä luuytimen ja tiiviin luun välissä luuhohkaa, jonka tehtävänä on synnyttää uusia punasoluja. Suurin terveiden verisolujen tuottajahan on se luun sisällä oleva punainen luuydin. Vanhemmiten luuhohka siirtyy putkiluiden päiden sisälle.

Luun pinnassa on vielä luukalvo. Siinä kulkee verisuonia ja hermoja. Tuo luukalvo on tosi herkkää, olet varmaan joskus iskenyt säären etuosan johonkin ja kipu on mahtava 🙂 Tärkeäksi luukalvot tekee se, että niihin kiinnittyvät luita liikuttavat lihakset.

Kasvanko vielä aikuisena?

Luuston rakenne kehittyy lapsuudessa, varsinkin esipuberteettivaiheessa. Silloin on tärkeää liikkua. Kaikki tutkimukset osoittavat, että liikunta kasvattaa ja vahvistaa luustoa, ja tietysti koko liikuntaelimistöä. Yksi hauskimmista tutkimuksista oli että nuorena aloittaneilla naispuolisilla tenniksen ja sguashin pelaajilla oli lyömäkäden luusto 23,5 % paksumpi kuin toisen käden! Ero säilyi myös aikuisiällä! Luun tiheyden erot näkyvät jo 4-6 -vuotiailla.

Luu kasvaa siis pituutta yleensä vain lapsuudessa ja nuoruudessa. Aikuisen surkuteltava kohtalo on tyytyä siihen mitä saa 😀 Paitsi te nokkelat naiset, jotka lisäätte luiden pituutta tikunohuilla kymppikoroilla 😀 (No ei sen puoleen, muistan miten itekkin joskus 70-luvulla taiteilin á la Travolta -tyyliin paksupohjaisilla diskotalvikengillä…)

Luun massan kehittymisestä noin 80 pros. on geenien, ja noin 20 pros. ympäristötekijöiden määräämään. Tärkein geneettisistä tekijöistä on perimän lisäksi kovasti nykyisin puheenaiheena oleva D-vitamiini, mutta myös esimerkiksi riittävä fosfaatin saanti.

Osteoporoosi ongelmana

Yksi luuston kunnon mittareista on mineraalitiheys. Kun luun mineraalitiheys alentuu 25-30 pros. terveen aikuisen tasosta, puhutaan luukadosta eli osteoporoosista.

Osteoporoosi on luuston sairaus, jossa luun lujuuden heikentyminen altistaa murtumalle. Suomessa on arviolta noin 400 000 henkilöä, joilla luukudoksen määrä on merkittävästi alentunut ja vuosittain tapahtuu noin 30 000 – 40 000 luunmurtumaa, joissa osasyynä on juuri tämä luuston haurastuminen. Haurastuminen näkyy etenkin ranne- ja lonkkamurtumina ja selkänikamien kokoonpainumisena.

Osteoporoosia ilmenee yleensä vain yli 50-vuotiailla naisilla, joiden vaihdevuodet ovat alkaneet, ja yli 60-vuotiailla miehillä. Tosin olet lähiaikoina saattanut kuulla tiedotusvälineistä, miten myös lasten luukato on yleistynyt. Jopa niin että pääkaupunkiseudulle on perustettu erityinen lapsille tarkoitettu osteoporoosin ensiapupiste.

Osteoporoosin puhkeamiseen voi olla myös syynä kilpirauhasen ja lisäkilpirauhasen ja lisämunuaisten liikatoiminta, laktoosi-intoleranssi, alipainoisuus (esimerkiksi anoreksiasta johtuva), keliakia, kortisonilääkitys ja epilepsialääkkeet. Ja kuten tuossa aikaisemmin mainitsin, myös perimällä on toki suuri vaikutus.

D-vitamiinia rakkaat ystävät, D-vitamiinia…

Aikuisilla ja erityisesti iäkkäillä elämä on luuston osalta yhtä alaspäin menoa… no ei nyt sentään!

Ihmiselimistö on aivan ällistyttävän kekseliäs. Terve luusto kykenee mukautumaan melkein mihin tahansa: niin erilaisiin mekaanisiin rasituksiin kuin muutoksiin kalsiumin ja fosfaatin saannissakin. Ja ajattele: jos luu katkeaa, se paranee! Luusto pystyy uusiutumaan normaalisti sen rakenteen vaurioitumisen kuten murtuman jälkeen. Ja ajattele miten kauan joku reisiluukin jököttää vahvana! Aivan ihmeellistä! Sikakallis autokin on jo maatunut mullan alle hienoine tietokoneohjauksineen kaikkineen kun reisiluu vaan jatkaa matkaansa 😀

Ei se rakenne ihan itsestään hyvänä pysy. Vaikka saisit nuorena maailman vahvimmat luut niitä pitää hoitaa. Taas toisaalta hyvä asia on, että huonotkin luut nuoruudessa ovat sellaisia, joilla sinä olet pärjännyt; ja joita siis voidaan ylläpitää ja uudistaa oikeilla liikuntatavoilla ja ravinnolla! Niin että pärjäät niillä ihan varmasti myös loppuelämäsi.

Varsinkin naisille riittävän kalsiumin saanti on hirmuisen tärkeää, onhan moni teistä naisista luopunut maidon juomisesta. Samoin tulisi huolehtia riittävän D-vitamiinin saannista. Elämäntapoihin liittyen ei pitäisi tupakoida eikä käyttää liikaa alkoholituotteita.

Haloo! Unohdit suositella liikuntaa aikuisille 😀

No joo, niin taisin unohtaa! On totta että lasten ja nuorten lisäksi myös aikuisten liikunnalla on merkitystä. Ei pelkästään – kuten tulet huomaamaan tunneilla käytyäsi – notkeuden ja voiman lisäämisen näkökulmasta. Turvallinen liikunta nimittäin ylläpitää luuston vahvuutta ja ehkäisee liikkumattomuuden vaikutuksia. Niin ikävää kuin se onkin 🙂 vain liikunta voi vahvistaa luustoa ja yksittäisiä luita. Ja niistäkin vain niitä, joihin liike kohdistuu.

Tehokkaimmin luustoon vaikuttaa sellainen monipuolinen liikunta, joka sisältää tärähdyksiä, nopeita kiertoja ja vääntöjä, tai sitten värähtelyjä. Tämmöisiä ovat tietysti kaikenlaiset pallopelit, mutta myös hyvin ohjatut voimailulajit, pilates, jooga ja erilaiset voimistelulajit.

Joten ei kun tervetuloa liikkumaan ja voimaan hyvin 🙂 Salilla nähdään!

Read Full Post »

Ryhti – vatsa sisään, rinta ulos?

Moni saattaa ihmetellä, miksi Jooga- ja PilatesOpiston harjoituksissa keskitytään niin tarkasti selkärangan asentoon. Jokainen pilatesharjoituskin alkaa neutraalin selkärangan asennon kokoamisella.

Syy on hyvinkin yksinkertainen: tieteellisesti tutkimalla on pystytty osoittamaan, että huono ryhti on suoraan verrannollinen ihmisen terveyteen. Esimerkiksi paljon istumista sisältävä elintapa aiheuttaa huonoryhtisyyden myötä rinta- ja vatsaontelon elinten asennon muutoksia ja sitä kautta huonontaa elinten verenkiertoa ja ravintoaineiden ja hapen saantia.

Yhä kasvava määrä tutkimuksia yhdistää monet sairaudet ja ongelmat kokonaan tai osittain riippuvaisiksi ryhdin muutoksista. Myös selkärangan kipu, päänsärky, mielialan vaihtelut, verenpaineen ja pulssin häiriöt ja heikentynyt keuhkokapasiteetti ovat niiden oireiden joukossa, jotka liitetään ryhtihäiriöiden vaikutuksiin.

Mikä se semmonen ryhti oikein on?

Ryhtiä on perinteisesti kuvattu asento-sanalla. Nykytutkimuksen valossa ryhtiä voi pitää kuitenkin  enemmänkin toimintana kuin paikalleen jämähtäneenä, pysähtyneenä tilana.

Hyväryhtisessä seisoma-asennossa selkä on suhteellisen suorana, jossa selkäranka muodostaa sivulta katsoen kaksi S-kirjaimen muotoista loivaa kaarta. Rintakehä ja lantio on silloin keskiasennossaan.  Hartiarengas on keskiasennossa hartiat rentoina, pää suorassa linjassa rintakehän päällä rangan jatkona. Jalat ovat lonkkien alla jalkaterät hiukan ulospäin kiertyneenä.

Ryhdin laatuun vaikuttavat sekä kehon aktiiviset, että passiiviset tukirakenteet. Lihakset ovat niitä aktiivisia tukirakenteita; nivelten kapselit ja siteet sekä hyvinkin monimutkaiset kalvorakenteet ovat passiivisia tukijärjestelmiä.

Tukijärjestelmiä tarvitaan liikkeen ja painovoiman takia. Ihmisen luinen rakennelma pyrkii lysähtämään painovoiman vaikutuksesta. Passiivisen tukijärjestelmän nivelkapselit ja ligamentit yhdessä aktiivisen tukijärjestelmänlihasten kanssa pyrkivät pitämään kehon niveliä varten optimaalisessa asennossa.

Pitkään jatkuva virheasento saa aikaan nivelsiteiden ja -kapseleiden pidentymistä yhdeltä puolelta ja lyhentymistä vastakkaiselta puolelta. On selvää että virheasento näkyy lihaksen jännittymisenä, poikkeavana toimintana ja sitä kautta paikallisen väsymisen tunteen lisäksi vielä kiputilana.

Miten ryhtiä voi harjoittaa?

Muistan miten armeijassa ryhtiä opetettiin komentamalla vatsa sisään, rinta ulos. Ryhti saatiin kyllä nopeasti hyvältä näyttäväksi, mutta heti kun komentajan silmä vältti selkä valahti makarooniksi. Syy oli selvä: selkärangan ojentajia lukuun ottamatta mikään keskivartalon pinnallisista lihaksista ei ole ryhtiä ylläpitävä lihas. Lihasten väsyessä ryhti romahtaa ja nivelet ylikuormittuvat.

Pinnalliset lihakset eivät pysty pitämään ryhtiä yllä. Ylisuuria korjausliikkeitä pinnallisilla lihaksilla tehdessä rentous katoaa, ja kehotietoisuus häviää. Myös tasapainon hallinta vähenee.

Hyvää kehotietoisuutta, mutta myös tasapainoa tarvitaankin. Kehoahan liikutetaan koko ajan suhteessa painovoimaan. Siksi pelkkä ryhdikäs seisoma-asento ei riitä. Vaikka ryhti olisi kuinka puikea hyvänsä, liukas alusta tai yllättäen eteen tullut matonreuna ei siitä paljoa hätkähdä. Päinvastoin. Mitä jäykempi runko, sitä kovempi pamaus kaaduttaessa!

Perustoiveena on, että selkärangan nivelet olisivat ergonomisesti turvallisissa asennoissa, eli neutraalin ryhdin alueella, seistessä kävellessä ja istuessa, mutta myös kaikissa muissa liikkeissä. Koska selkää käytetään niin monenlaisissa olosuhteissa, on vaikea kuvitella että vain yhtä liikettä suorittamalla olisi ainoa tapa harjoittaa selkää ja sen toimintaan vaikuttavia kehonosia. Siksi pilates-harjoituksiinkin kuuluu monia kymmeniä erilaisia liikkeitä.

Jooga- ja pilatesharjoitteissa kehon liikkeitä ja liikkumattomuutta tarkkaillaan sisäisten tuntemusten kautta. Siksi peiliin tuijottelu joogatunnilla on ehdottomasti kielletty!

Ryhdin korjauksessa on kyse liikkeen hallinnan parantamisesta. Aluksi mietitään, mistä liikkeen tai asennon neutraalista poikkeava laatu johtuu. Onko kyseessä tarve lisätä voimaa, vai tarvitaanko lisää rentoutta? Esimerkiksi kireät takareidet eivät välttämättä korjaannu niitä venyttämällä, vaan tarkistamalla johtuuko kireys heikoista pakaralihaksista, joiden seurauksena takareidet joutuvat tekemään pakaroiden töitä :-).

Lopputulos, ihanan joustavat takareidet ja kauniin kaartuvat pakarat, saattavat yllättää kyynisenkin kuntoilijan!

Read Full Post »